Karlheinz Deschner

thumb|200px|Karlheinz Deschner (oikealla) ja Hans Albert Karl Heinrich Leopold Deschner (23. toukokuuta 1924 Bamberg – 8. huhtikuuta 2014 Haßfurt) oli saksalainen kirjailija ja uskontokriitikko.

Hänen isänsä Karl oli roomalais-katolinen metsätyömies ja kalankasvattaja ja kasvoi äärimmäisessä köyhyydessä. Hänen äitinsä Margareta Karoline, syntyjään Reischböck, oli protestantti, ja kasvoi aikuiseksi isänsä tiluksilla Baijerissa. Hän kääntyi myöhemmin roomalais-katolisuuteen.

Karlheinz Deschner oli perheen kolmesta lapsesta vanhin. Hän kävi peruskoulun Trossenfurtissa 1929–1933. Myöhemmin hän kävi fransiskaanien seminaaria Dettelbach am Mainissa, missä hän ensin asui kummisetänsä ja takaajansa, pappisneuvos Leopold Baumannin luona, ja sittemmin fransiskaanien luostarissa. Vuosina 1934–1942 hän kävi Karmeliitta- ja Englantilaissisarten ''Alte, Neue und Deutsche Gymnasium''in sisäoppilaitosta. 1942 hän päätti opintonsa ja liittyi saman tien vapaaehtoisena Saksan armeijaan. Hän palveli sotamiehenä, sodan lopussa laskuvarjojääkärinä, ja haavoittui useita kertoja.

Hän opiskeli metsätaloutta Münchenin yliopistossa ja kävi 1946/1947 laki-, teologia-, filosofia- ja psykologian luennoilla Bambergin filosofis-teologisessa opistossa. Vuosina 1947–1951 hän opiskeli saksalaista nykykirjallisuutta, filosofiaa ja historiaa Würzburgin yliopistossa ja valmistui 1951. Hänen tohtorinväitöskirjansa nimi oli ''Lenaus Lyrik als Ausdruck metaphysischer Verzweiflung''. Samana vuonna hän avioitui Elfi Tuchinn kanssa. Heille syntyi 3 lasta, Katja (1951), Bärbel (1958) ja Thomas (1959–1984).

Deschner asui samassa mökissä, entisessä metsästysmajassa, syntymästään aina vuoteen 1964 saakka. Silloin hän muutti pariksi vuodeksi ystävänsä maataloon Fischbrunnissa (Hersbrucker Schweiz) ja sen jälkeen Haßfurt am Mainiin, jossa hän asui kuolemaansa asti.

Deschner julkaisi romaaneja, kirjallisuusarvosteluja, esseitä, aforismeja ja ennen kaikkea uskontoa ja kirkkoa kritisoivia kirjoituksia. Vuonna 1971 hän joutui oikeuden eteen Nürnbergissä, syytettynä kirkon herjaamisesta.

Hän työskenteli vuodesta 1970 saakka kunnianhimoisen Kristinuskon rikoshistorian (''Kriminalgeschichte des Christentums'') parissa. Deschneriä tukivat taloudellisesti Alfred Schwarz ja Herbert Steffen.

Deschner palkittiin ''Arno-Schmidt-Preis'' palkinnolla 1988. Kesäkuussa 1993 hän voitti ''Alternativen Büchnerpreisin'' ja heinäkuussa 1993 hänestä tuli ensimmäinen saksalainen Kansainvälisen humanistipalkinnon (''International Humanist Award'') saaja. Syksyllä 2001 hän vastaanotti ''Erwin-Fischer-Preisin'' ja marraskuussa samana vuonna ''Ludwig-Feuerbach-Preisin''. Wikipedian tuottama